Pipale oli kirjoitellut vessa-asioista, tuli siitä mieleeni tälläinen vanha, mutta aina niin ajankohtainen vessajuttu jonka joskus s.postiini sain =D

Naistenhuoneessa ;
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia,
joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa
tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta.
Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin
jos sellainen olisi,mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan
varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
(Äitisi kääntyisi haudassaan,jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket
housusi ja otat
"asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät
"asennon".
Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut
kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi
äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä
istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät
kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on
yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti.
Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy
laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön
vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää ovea
takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen
paperinpalan
lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle.
Istuin on märkä,tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas
ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan bakteerin
ja eliön
kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla -jota ei
tosin
ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on
niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden
aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja
alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi. Tarraudut tyhjään
vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi sinuakin
mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä
istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla,
jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi
kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan
paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon. Ystävällinen
lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta
vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja
ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita
sitä piakkoin.

Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä kesti
niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin
kauan. Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria tarvitaan vartioimaan
ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta

__