Vainaja ei ollut lähisukua mutta itku tuli. Olen tässä pohtinut jo pidemmän aikaa että kun vanhemmistani aika jättää, olen sitten ainoa.. Eilen katselin vainajan lapsia jotka yhdessä lukivat adresseja, heillä on tuki toisissaan näyttää siltä (ulkopuolelta katsottuna) että heillä on hyvät ja läheiset välit. Hautajaisten jälkeen näin yhden serkussarjani (siis yhden enon1 lapset lapsineen) he katselivat yhdessä urheilua, vaihtoivat toistensa lapsien vaipat.... sellaista perheen yhdessäoloa aikuisenakin.. olin tosi kade. Minulla ei ole sellaista, enkä tiedä miltä se tuntuu. Toivon hartaasti että omat lapset saavat toisistaan aikuisina myös ystävät, että heistä tulee keskenään läheisiä ja että he voivat siiten jakaa minun hoitovuorot kun höpsähdän, dementoidun tai jotain, ettei kenenkään tarvitse kantaa sitä hommaa yksinään. (minuahan ei laitokseenlaiteta!!!;D )

Mietin kovasti mikä minua niin hirvittävästi itketti. Itseasiassa itkettäisi vieläkin. En ollut vainajan kanssa läheinen. Toki pidin hänestä paljon, hän oli niiin uskomattoman elämän myönteinen nainen etten ole koskaan toista yhtä iloista tavannut. Paljon minua suretti enoni2, vainaja puoliso (muttei lasten isä) joka jäi nyt aivan yksin. hänellä ei ole lapsia, eikä enää sitä rakasta vaimoa´..  Mikseivät jotkut halua lapsia? Helppoahan elämä on ilman lapsia nuorena, keski-ikäisenä ja terveydestä riippuen vielä 60v ja risat ikäisenäkin, kun on kaikenlaisia harrastus mahdollisuuksia yms, mutta entäs sitten kun aika jättää ja kroppa pettää... mitäs sitten? kaikilla muilla on lapsenlapset yms..seuraa pitämässä ja huolehtimassa. huonolla onnella kaverikin ovat jo jossain laitoksessa.. mikäli niitä kavereita on säilynyt elämän käänteissä.

Äääh ei pitäsii edes yrittää kirjoittaa. Täytyy vain sanoa että syystä tai toisesta nyt olisi tarve oikein kunnon nyyhky itkuun tiedättekö; vanhoja valokuvia, teini ajan musiikkia, pari siideriä ja aikaa itkeä ja nyyhkyttää ihan yksinään - ja kas sitten olisi taas ihan hyvä olo.. edellisestä nyyhkykierroksesta onkin jo vuosia aikaa..

Ai niin hautajaisissa tajusin vasta kuinka vanhoja vanhempani, ja muut sukulaiset jo ovat.. karmaisevaaa tajuta (samalla tajuaa oman ikänsä) siis oikeasti. Nyt ollaan tultu siihen ikään että aletaan hautaamaan vanhempien sisaruksia tai niiden puolisoita.. kohta se on oma vuoro- siis tulla haudatuksi. Siitähän on nimittäin vain hetki kun enot yms olivat viriilejä 30 ja risat "nuoria".

edit: 06nen piristää.. istuu hajareisin lattialla tutustuen itseensä.. ihmettelee missä pippe on =D me tytöt ollaan vähän vajaita kun meillä on pelkkä peppu kuten 05nen sanoo =D=D=D